Kesätyöläisen kokemus hankeretriitistä: yhteisöä, oppimista ja oivalluksia

Kerron blogissa Sherpan kesätyöntekijöiden eli minun ja kollegani Marian kokemuksia AIdemoc-hankkeen tutkimuspäiviltä, jotka järjestettiin Majvikissa 16.–17.6.2025.

Osallistuimme kollegani kanssa ensimmäistä kertaa hankeretriittiin, joka kaksi päivää. Meitä oli pyydetty haastattelemaan ja kuvaamaan konsortion jäseniä Majvikissa. Suunnittelimme haastatteluja jo retriittiä edeltävällä viikolla. Tutkailimme eukäteen esimerkiksi Kick off -tapahtumassa järjestettyjä videohaastatteluja, joiden pohjalta mietimme haastattelujen järjestämistä. Jaoimme Marian kanssa hieman näitä tehtäviä: minun vastuullani oli miettiä kysymyksiä ja aiheita haastateltaville. Maria mietti visuaalista puolta, ja miten videoissa voisi hyödyntää generatiivista tekoälyä. 

Kokouskulttuurin ensivaikutelma

Retriitin kokouksissa tunnelma oli mukava, ystävällinen ja hauska. Oli ihailtavaa seurata, kuinka samaan aikaan puhuttiin asiaa, työskenneltiin tosissaan, vitsailtiin, kysyttiin kuulumisia sekä vaihdettiin relevantteja, ja ei niin relevantteja ajatuksia. Konsortion kommunikointi ja keskustelukulttuuri oli kokouksissa luontevaa, kiinnostunutta, kunnioittavaa ja ymmärtäväistä. Jo ensimmäisessä kokouksessa minut temmattiin ihan tuulesta kirjoittamaan fläppitaululle muistiinpanoja ja tiivistelmiä ryhmätyön tuloksena syntyneistä ajatuksista ja ideoista. Pakko myöntää, että tämä oli aluksi hankalaa. Minua myös hieman jännitti, koska tilanne oli uusi, käsialani kummallinen ja konsortion jäsenillä oli paljon ajatuksia. Nämä ajatukset myös tuppasivat olemaan osittain hyvinkin monialaisia ja monimutkaisia. 

Työpajoja ja keskustelujen huumaa

Ensimmäinen päivä sisälsi useamman työpajan ja oli oikein tapahtumarikas. Mielestäni taukoja olisi voinut olla hieman useammin, tai ne olisivat voineet kestää hieman pidempään. Työpajoissa jutut usein venyivät, ja jatkuivat jopa yliajalle asti. Tämä on kuitenkin ihan ymmärrettävää.. Konsortion jäsenistä huomasi, että heitä kiinnostivat käsitellyt teemat, ajatusten vaihtaminen, hankkeen pohtiminen ja kehittäminen. Aikataulu oli tiukka, ja asiaa oli paljon. Työpajojen jälkeen oli yhteinen illallinen, joka oli varmaan yksi suosikkiosioistani retriitissä. Illallisella pääsimme keskustelemaan uusien tuttavuuksien kanssa. Tunsin omasta pöytäseurueesta entuudestaan yli puolet henkilöistä, mutta illallinen oli uudenlainen kokemus minulle. Puhuin erään konsortion jäsenen kanssa aika pitkän ja osittain syvällisenkin keskustelun. Olisin voinut istua ja keskustella pöydässä useamman tunnin, mutta kyllä puolessatoista tunnissa sai hyvin sanottua kaiken sanottavan (ainakin tiivistetyn version).

Kollegani oli haastatellut muutaman konsortion jäsenen edellisenä päivänä, joten otin tiistaina enemmän vastuuta haastatteluista. Minua jännitti haastateltavien henkilöiden rekrytointi ja haastattelut aika paljon. Loppupelissä haastattelut sujuivat oikein mukavasti. Tunnelma haastatteluja tehdessä oli hyvällä tavalla ‘’lowkey’’ eli siis kummaltakaan puolelta, ainakaan minusta ei tullut turhia paineita, tai otettu asioita liian tosissaan. Termi ‘’lowkey’ kuvaa mielestäni retriitin tunnelmaa hyvin, sillä tunnelma oli avoin, paineeton, rauhallinen ja hauska eikä yhtään liian tosikko. Huomaan, että olen aika monesti nyt maininnut retriitin ilmapiiristä, mutta se oli oikeasti tällaiselle työmaailmaan tutustuvalle todellakin toivoa antava esimerkki. 

Retriittikokemuksen yhteenveto ja tunnelmat

Mielestäni retriitti oli onnistunut, oikein hauska ja mielenkiintoinen, vaikka en aina ymmärtänyt kaikkea ja pysynyt keskusteluissa perässä. Taukoja olisi voinut olla ehkä hitusen enemmän. Olin aika poikki, kun pääsin kotiin, mutta retriitissä ei ainakaan ollut tylsää. Uskon, että tämä väsymys saattoi olla onnistuneen hankeretriitin merkki.