Synteettisiä sepitteitä ja syväväärennöksiä – viestinnän kaappaus digitaalisessa informaatioympäristössä

Syksyllä 2025 YouTubeen ilmestyi Sotapäiväkirjat-niminen kanava. Kanavalla julkaistaan väitetysti tarinoita Suomen sotahistoriasta perustuen esimerkiksi arkisto- ja päiväkirjalähteisiin. Asiantuntijat ovat todenneet, että kanavan tarinat ovat keksittyjä, kuvat ja ääni tekoälyn tuottamia ja monet mainitut lähteet fiktiivisiä. Esimerkiksi sotahistorioitsija Carl-Fredrik Geust kertoo, ettei mitään hänen nimiinsä laitettua materiaalia ole olemassa. Videoissa käytetään runsaasti tarkkoja yksityiskohtia, kellonaikoja, nimiä ja paikkoja, mutta sisältö on usein liioittelevaa ja virheellistä sekä sekoittaa talvi- ja jatkosodan tapahtumia. Kanavalla on todennäköisesti rahastus- tai propagandamotiivi: todellisia faktoja sekoitetaan valheisiin, jotta katsojan olisi vaikea erottaa totuutta fiktiosta. (Paananen, 2025)

Elämme ajassa, jota on kuvattu “rauhattomuuden aikakaudeksi” – emme ole sodassa, mutta emme täysin rauhassakaan. Mark Leonard on todennut, että yhteistyöhön rakennetut järjestelmät voivat tässä ajassa kääntyä epäjärjestyksen välineiksi. Digitaalinen informaatioympäristökään ei siis ainoastaan yhdistä, vaan se mahdollistaa myös uudenlaisen vallankäytön ja manipuloinnin. (Leonard, 2021)

Virheellisen tiedon uhka on todellinen

Maailman talousfoorumi on arvioinut dis- ja misinformaation kuuluvan aikamme merkittävimpiin globaaleihin riskeihin. Informaatiosta on tullut strateginen resurssi, jota aseellistetaan yhä systemaattisemmin. Pahimmillaan väärällä tiedolla ja vihamielisellä informaatiovaikuttamisella voidaan vaikuttaa kansalaisten ja päätöksentekijöiden käyttäytymiseen sekä sitä kautta horjuttamaan demokraattisen yhteiskuntamme toimintaa (Pamment & Smith, 2022). 

Yksi keskeinen ja ajankohtainen ilmiö on viestinnän kaappaus (communication hijacking). Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa olemassa oleva viestinnällinen elementti otetaan haltuun ja käännetään alkuperäistä tarkoitustaan vastaan ilman omistajan lupaa. Kyse voi olla esimerkiksi hashtagista, sosiaalisen median tilistä, verkkosivusta, brändistä tai jopa laajemmasta narratiivista.

Tutkimuksen perusteella viestintä voidaan katsoa kaapatuksi, kun kolme ehtoa täyttyy (Hautala ym., 2026):

1. Kaappauksessa hyödynnetään jo olemassa olevaa viestinnällistä elementtiä (esim. sosiaalisen median tiliä, logoa, kampanjaa tai tunnistettavaa symbolia).
2. Elementtiä käytetään ilman alkuperäisen omistajan lupaa tai tahtoa.
3. Käyttö kääntyy alkuperäistä tavoitetta tai tarkoitusta vastaan.

Kyse ei siis ole pelkästä kritiikistä tai keskustelusta, vaan viestin rakenteellisesta haltuunotosta ja merkityksen uudelleenohjauksesta.

Teknologinen kehitys lisää tehoa ja tuhovoimaa

Viestinnän kaappaaminen ei ole uusi ilmiö. Esimerkiksi swastika sai symbolina täysin uuden merkityksen, kun natsit ottivat alun perin useissa kulttuureissa hyvinvoinnin ja onnen symbolina tunnetun hakaristin 1920‑luvulla tunnukseksi, minkä seurauksena länsimaissa sitä pidetään nyt pääasiassa vihasymbolina (Oxford University Press). Teknologinen kehitys, erityisesti generatiivinen tekoäly, on kuitenkin tehnyt viestinnän kaappauksista entistä uskottavampia, mistä erityisesti yhä aidommat deepfaket eli syväväärennökset ovat hyvä esimerkki. Digitaalisessa ympäristössä kaapattu sisältö myös leviää aiempaa nopeammin, laajemmin ja kohdennetummin.

Täydellistä suojaa ei ole, eikä esimerkiksi alun Sotapäiväkirjat-esimerkkiä olisi juurikaan voinut estää. Siksi keskeistä on vaikuttaa viestinnän kaappauksien seurauksien minimoimiseen, ja pääpaino suojautumisessa onkin etukäteen tehtävällä työllä: mitä tunnistettavampaa viestintä on ennen kaappausta, sitä vaikeampaa sitä on kaapata ja saada näyttämään toiselta kuin on tarkoitettu. Tässä alun esimerkin kaappauksen voi sanoa epäonnistuneen: kohderyhmä tuntenee historiansa, sillä videoiden kommenttikentissä on lukuisia huomioita löydetyistä virheistä ja tekoälyn käyttämisestä. 

AIdemoc-hanke tutkii tekoälyn vaikutuksia demokratian tulevaisuuteen. Jyväskylän yliopiston tutkimusryhmä (WP2) keskittyy AIdemoc-hankkeessa erityisesti generatiivisen tekoälyn hyödyntämiseen virheellisen tiedon luomisessa ja levittämisessä demokratiaa uhkaavilla tavoilla.

Haluatko kuulla lisää viestinnän kaappauksista? AIdemoc- ja HIJACK-hankkeet järjestävät kaikille avoimen tilaisuuden ”Vääristynyt todellisuus ja viestinnän kaappaukset” keskiviikkona 8.4.2026 klo 10–12 Helsingin yliopistolla. Katso ohjelma ja ilmoittaudu mukaan tästä linkistä

Hautala, M., Luoma-aho, V., & Brown, J. C. (2026). Communication hijacking: Strategic communication gone dark. Journal of Communication Management, 30(1), 143–163.https://doi.org/10.1108/JCOM-09-2024-0171  

Leonard, M. (2021). The age of unpeace: How connectivity causes conflict. Bantam Press.

Oxford University Press. (n.d.). Swastika. Oxford English Dictionary. https://www.oed.com/dictionary/swastika_n, viitattu 2.3.2026.

Paananen, Arja (2025). Suomen sota­historian vääristely sai uudet mittasuhteet – ”sankarilliset” vale­tarinat leviävät internetissä. Iltasanomat 16.11.2025. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011627268.html, viitattu 5.3.2026.

Pamment, J. & Smith, V. (2022) Attributing Information Influence Operations: Identifying those Responsible for Malicious Behaviour Online. NATO Strategic Communications Centre of Excellence