Julkisen sektorin tekoälyjärjestelmät, resilienssi ja demokratia

Kuuntelin Porin vuoden 2026 SuomiAreenassa tekoälykeskusteluja, joissa pohdittiin tekoälyn mahdollisuuksia tehostaa Suomen julkista sektoria. Samanaikaisesti 26.6.26 julkaistiin Helsingin Sanomissa valtiovarainministeriön kansliapäällikön Juha Majasen haastattelu, joka nosti esiin hurjaa skenaariota Suomen julkisen sektorin toiminnan kehittämisestä tekoälypohjaisesti vuoteen 2031 mennessä. Majanen povaa tekoälyn korvaavan ison joukon työntekijöitä julkisessa palvelussa.

Toimittaja Teemu Muhonen asetti Majasen esittämää skenaariota maan pinnalle analyysissään Helsingin Sanomissa seuraavana päivänä esittämällä, että puheet tekoälyn hyödyistä perustuvat erittäin epävarmaan arvioon. Valtiovarainministeriön ICT-johtajan mukaan kyseessä on todellakin vain skenaario, joka ei ole ennustus tulevasta.

SuomiAreenan AIdemoc-hankkeen järjestämässä paneelissa Porin Kirkkolavalla 25.6.26 valtiovarainministeriön johtava asiantuntija Olli-Pekka Rissanen totesi, että tekoäly on ainoa oljenkorsi hallinnon kehittämiseen ja toimintojen tehostamiseen. Hän kuitenkin jatkoi, että tekoälyn tavoitteena pitäisi olla parantaa työtä, ei korvata ihmisiä. Tekoäly muuttaa datan käytön mahdollisuuksia niin, että suuria tietomassoja pystytään analysoimaan entistä nopeammin ja tarkemmin. Tämän avulla julkisen sektorin työtä voisi todellakin parantaa ja tehostaa.

AIdemoc-paneelia edelsi SuomiAreenan kirkkolavalla Haaga-Helian järjestämä keskustelu tekoälystä johtajana. Tässä keskustelussa korostettiin, että johtaminen ja päättäminen ovat eri asioita. Päätöksenteko voi olla automaattista, mutta johtaminen on suuressa määrin vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Tähän ei tekoäly taivu. Voisi ajatella, että tulevaisuudessa tekoälyagenttien armeija on ikään kuin toiminnanohjausjärjestelmä, joka tuottaa tietoa johtamiseen, mutta ihminen johtaa ja on vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa hyödyntäen tekoälyn tuottamaa tietoa.

Aamulehdessä 28.6.26 haastatellun kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen mukaan tekoäly tulee korvaamaan teknisiä tehtäviä julkisessa hallinnossa tavoitellen 20 prosentin tuottavuuden parantamista vuoteen 2031. Valtion tieto- ja viestintäkeskus Valtorille on annettu tehtävä valtion yhteisen tekoälyalustan rakentamiselle. Liikenne- ja viestivirasto Traficom puolestaan kehittää tekoälyagenttiratkaisua lupakäsittelyn läpimenoajan vähentämiseksi 50 prosentilla niin, että manuaalista työtä vähennetään. Valtioneuvoston kansliassa puolestaan kehitetään tekoälyratkaisuja lainvalmistelun automatisoimiseksi tekoälyn avulla. Lisäksi viranomaisten neuvontapalvelua kehitetään tekoälypohjaiseksi.

Ikonen tähdentää, että ihmisen kohtaamista julkisella sektorilla kone ei korvaa. Tekoäly on kone, jota ei voi inhimillistää. Meidän ei tule sekoittaa ihmisiä ja koneita, oli myös Sitran yliasiamies Atte Jääskeläisen viesti SuomiAreenan lavalla. Tekoäly pitää mieltää työkaluna datan käsittelyyn, ei mitään sen enempää.

Tekoäly on laajojen kielimallien muodossa tullut rytinällä meidän kaikkien saataville. Lienee siis selvää, että myös julkisessa hallinnossa sen käyttöä ei voi välttää. Jotta pystyisimme pitämään tekoälyn roolin koneena, joka ei johda meitä, vaan vain tuottaa meille tietoa johtamiseen, meidän tulee synnyttää tekoälyjärjestelmiin resilienssiä, joka suojelee meitä koneen vallalta.

Resilienssi on riskienhallinnan näkökulmasta kykyä hallita virheitä, tunnistaa ne ja korjata niihin liittyvät puutteet. Tällaista resilienssiä on esimerkiksi se, että päättäjillä ja kansalaisilla on hyvä tekoälyn lukutaito, joka mahdollistaa tekoälyn tekemien tulosten arvioinnin, virheiden tunnistamisen ja tarvittaessa korjaavat toimenpiteet. Resilienssiä vahvistaa tietysti myös se, että valtiovallalla on halu rakentaa tekoälyjärjestelmät niin, ettemme olisi riippuvaisia ulkomaisista tekoälyalustoista. Näin valtiovallalla olisi mahdollisuus korjata alustoilla havaittuja virheitä ja puutteita.

Kun julkinen sektori rakentaa itselleen tekoälyalustaa, tekoälyagenttiratkaisuja lupakäsittelyjen vauhdittamiseksi, tekoälypohjaisia neuvontapalveluja ja automaattista lainvalmisteluprosessia, on muistettava, että samalla vaikutetaan kansalaisten mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteiskunnassa eli demokraattisiin prosesseihin. Tämä on pidettävä mielessä ja huolehdittava, että tekoälyjärjestelmät eivät rapauta demokratiaa niin, että kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet kapenevat. Kone tulee todellakin pitää datan käsittelemisen ja tiedon tuottamisen työkaluna, ei ihmisen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen korvaajana. Ja koneen tuottamaa tietoa tulee myös kyetä arvostelemaan ja korjaamaan. Näin luodaan resilienttejä tekoälyjärjestelmiä myös julkiselle sektorille.

Kirjoittaja: Nina Wessberg